Oulunkylän urheilupuiston huoltorakennus valmistui syksyllä 1976 ja talvella 1977kentän luonnonjäällä pelattiin jo Jääpalloliiton I divisioonan etelälohkon otteluja. Botnia voitti lohkon, jossa muita joukkueita olivat mm. Vesta ja Porvoon Rakuunarykmentti. Oulunkylän tekojään pinnoitteen ja jääkoneiston rakentaminen aloitettiin kesällä 1977 ja kenttä valmistui sekä otettiin käyttöön marraskuun puolivälissä. Botnia hankki keväällä 1977 joukkueeseensa useita merkittäviä vahvistuksia voidakseen lähteä luottavaisin mielin tulevaan SM-sarjakauteen. Botnia pelasi SM-sarjassa kolme peräkkäistä kautta vuosina 1977–1980 mutta putosi keväällä 1980 takaisin 1.divisioonaan. Botnian visiitti alemmassa sarjassa jäi kuitenkin vain yhteen kauteen, sillä Botnia voitti seuraavalla kaudella etelälohkon ja selviytyi SM-sarjan karsinnasta takaisin pääsarjaan 1981.

Botnia selviytyi kaudella 1985–86 SM-sarjan runkosarjassa välieriin mutta OLS oli kuitenkin välierissä liian kova pala ja Botnia joutui tyytymään 4. sijaan. Kaudesta 1988–89 muodostui Botnian jääpallomiehistölle sekä koko seurayhteisölle ainutlaatuinen ja unohtumaton menestystarina. Botnia voitti välierissä Porvoon Akilleksen kahdessa kohtaamisessa murskaluvuin 6–1 ja 14–0.  Kallion kentällä pelatussa SM-finaalissa Botnia 

kohtasi Oulun Luistinseuran, joka oli selkeä mestarisuosikki. Finaalista kehkeytyi huikea jännitysnäytelmä. OLS johti puoliajalla 3–0 ja vielä toisen jakson puolivälissä 4–1. Botnia nousi kuitenkin jakson lopussa 10 minuutissa minuutissa tasatilanteeseen 4–4, joten mestaruuden ratkaisu siirtyi jatkoajalle. Ensimmäinen 15 minuutin jatkoaika ei tuonut ratkaisua eikä vielä toinenkaan. Kolmannen jatkoajan 4. minuutilla jännittävä SM-finaali lopulta ratkesi. Botnian puolustaja Jukka Korhonen löi OLS:n päätyyn pitkän kaaripallon. Esko Korhonen sai pallon haltuunsa, keskitti välittömästi OLS:n maalin edustalle ja Jukka Salmivaara ohjasi pallon suoraan ilmasta maaliin OLS:n puolustajien keskeltä.